Toteuttaako bilebändi ihan kaikki toiveet?
Miten nuoret popparit selvisivät rokkipubin vaativasta kanta-asiakaskunnasta?
By Lassi Silventoinen
Ensin pieni tarina oikeasta elämästä. Meillä oli kunnia esiintyä yhdessä (hevi)rokkareiden lempibaareista Bar Basessa Helsingissä. Puolet tilasta oli käytössä synttäreille, jonka sankari digaili myös hieman rankempaa musaa. Setissä oli toiveena Metallicaa, YUP:tä, Motörheadia, The Doorsia, Rollareita, AC/DC:tä, Ozzy Osbournea ja Pearl Jamia.
Ensimmäinen ajatus oli että hieno homma hoidetaan toiveet ja jengi tykkää. Kun nousimme lavalle, tajusin että katsomo oli synttäriseurueen lisäksi täynnä Bar Basen vakioasiakkaita. Siinä vaiheessa meni se kuuluisa pupu sinne kuuluisaan pöksyyn. Tulla nyt näiden hevareiden vakkarimestaan vetämää jotain sellasta, jonka he tuntee ku omat taskunsa ja joka on meille poppareille hieman outo alue. Hauskan meiningin bilekeikasta muotoutui päässäni stadion konsertti, jossa kaikki odottavat tiettyjä kappaleita, supernopeita sooloja ja raspilaulua.
Lassi: ”Tää paita ei varmaan käy ku täs on joku reggae-sankari?”
Olin lisäksi menossa keikalle kauluspaita päällä. VIRHE! Kysyin onneksi soundcheckissä toisen bändin rumpalilta et mitä te laitatte päälle niin he sano et jonku mustan bändipaidan. Just. Noniin ei muutakun H&M:ään. Poikain kanssa löydettiin iloinen asiakaspalvelija, joka kertoi osoitti meille bändipaitojen hyllyn. Otin hyllystä paidan, jossa pipopäinen mies veti sätkää.
Lassi: ”Tää ei varmaan käy ku tää on joku reggae-sankari?”
Pojat: ”Mitä sä selität! Toi on Kurt Cobain Nirvanan laulaja, toi on just hyvä”
Lassi: ”Noniin tietysti.”
Löydettiin mm. Pink Floydin, Nirvanan ja AC/DC:n paidat. Kyllä kelpaa mennä rokkibaariin keikalle!
Keikka alkoi ja muutamat tanssivat Satisfactionin tahtiin, muut kuuntelivat kädet puuskassa. Seuraavaksi vedettiin YUP:tä ja siinä oli niin kova meininki etten tajunnu kattoa mitä yleisössä tapahtui. Paint It Black kappaleen aikana vakkareita alkoi kerääntyä hieman lähemmäs. The Doors:in Break On Through räjäytti pankin. Nuoret popparit saivat hyväksynnän Basen vakiorokkareilta. Hienoa, nyt ei muutakun täysillä kohti kuuta.
En tiedä miten muilla käy mut mä meen ainakin todella kovaan flow-tilaan vähän hevimmissä ja nopeissa kappaleissa esim. Motörheadin Ace Of Spades:ssä. Sairaan hyvä fiilis päästä välillä huutamaan raspilla ja koko yleisö huutaa sun mukana. Just näin se pitää mennä.
Illan ehdoton hitti oli Metallican Enter Sandman. Tätä kappaleitta me akateemiset popparit hieman karsastimme kun sitä nyt lähinnä kitaristit soitti yläasteella, mutta vedettiin täysillä. Juuri intron nousun jälkeen kun kaiken olisi pitänyt räjähtää suureksi niin tuli joku sähköongelma kitaraan. Yleisö hyppii ja laulaa säkistöä jo ja mä toppuuttelen et nyt kaikki rauhassa, pieni tekninen vika. Kitara saatiin kuntoon ja mentiin suoraan säkeistöön. Siitä eteenpäin on vaikea muistaa mitään. Koko baari lauloi mukana, kaikki osas kaiken ja aivan loistava fiilis. Harvoin tulee tollasta fiilistä ”kevyemmän” musan parissa. Ehkä mussa on joku sisäinen hevari olemassa, tai sitten toi on just se pointti miks moni omistaa koko elämänsä heville / rokille.
Ilta päättyi kauniisti Ozzy Osbourne:n Dreameriin ja saimme erittäin hyvää palautetta terassilla vakioasiakkailta: ”Kiva nähdä ku nuoret jannut skulaa meiän ikästen matskuu, todella hyvän kuulosta! Puuttuuhan siitä se rososuus, mutta eihän teillä kasva ees parta kunnolla vielä”.
Kiitos tuhannesti kaikille illasta ja tästä loistavasta mahdollisuudesta. Kaikille muille bilebändeille haluaisin sanoa:
- Ottakaa toiveita vastaan
- Vetäkää ne täysillä
Parhaimmillaan tunne voi olla euphoorinen. Voit tilata meidän toteuttamaan toiveesi täältä!